Monipaikkaisuus on rikkaus, johon kuuluu nyssäkkäelämä.

Kuopion kaupunkilehdessä Viikkosavossa on vietetty hiljattain lehden 145-vuotisjuhlaa. Päätoimittaja Päivi Taskinen-Kekki kertoo, että kysymyksessä on perinteikäs lehti, jonka edeltäjä on Savo-lehti. Juhlatapahtuman valmistelu on pitänyt sisällään monenmoista – niin lupien anomista kuin pelastussuunnitelman tekoakin.

Päivi Taskinen-Kekki myöntää, että syksyllä 2021 alkanut Viikkosavon päätoimittajuus on
hänelle todellinen unelmatyö. Samalla Kuopion Ranta-Toivalasta kotoisin oleva Päivi teki
parinkymmenen vuoden jälkeen paluun omaan kotikaupunkiinsa Kuopioon.

Viikonloppuisin päätoimittaja vaihtaa yleensä keskustan kaupunkiasunnon maaseutukotiin Hankasalmelle, missä asuu hänen miehensä ja alakouluikäinen poikansa.

– En ole koskaan halunnut asettaa vastakkain kaupunki- ja maaseutuasumista, sillä molemmilla on omat mukavat puolensa, Päivi sanoo.

Päivi tunnustaa aina olleensa varsin monipaikkainen ihminen. Hänen opinpolkunsa kävi Päivärannan-Puijonsarven peruskoulusta Klassikan urheilulinjalle ja sieltä hallintotieteiden opintoihin Tampereen ja journalismin opintoihin Jyväskylän yliopistoon. Kaipuu Savoon kyti hänen mielessään. Kun ajankohtaiseksi tuli Tampereen asunnosta
luopuminen, Päivi tuli varalta hankkineeksi pienen palan Kuopiota, mikä tarkoitti pientä
asuntoa keskustassa. Oma puoliso löytyi Maaseudun Tulevaisuuden lehti-ilmoituksella.

Elämä vei Päivin Hankasalmelle reilut kymmenen vuotta sitten. Pian hän aloitti työt Paikallislehti Sisä-Savon toimittajana ja myöhemmin päätoimittajana. Matkaa kotitilalta Suonenjoelle kertyi yhteen suuntaan lähes 70 kilometriä. Toimitustyötä tehtiin tiiviisti toimituksesta käsin.

Kuva Viikkosavon päätoimittaja Päivi Taskinen-Kekki palasi työn merkeissä juurilleen
Kuopioon.

Koronavuodet toivat työn tekemiseen tervetulleen muutoksen. Työtä tehtiin etänä, ja niin Päivikin teki Hankasalmelta käsin. Kun hän aloitti työt Viikkosavon päätoimittajana, Kuopion asunto osoittautui tarpeelliseksi.

Arkiviikolla hän viettää osan viikkoa Kuopiossa, ja muu perhe on Hankasalmella.

– Mieheni on maatilayrittäjä, ja tunnetusti maajussit eivät muuta. Tilalla on emolehmäkarjaa, Päivi sanoo.

Päivi kokee olevansa moderni maatilan emäntä. Usein miehet tekevät liikkuvaa työtä, mutta heidän perheessään tilanne on juuri toisin päin.

– Vaikka kaksi paikkaa on valtava rikkaus, niin välillä iskee kyllä äidin syyllisyydentunne. Mutta olen huomannut, että miehet pärjäävät hyvin. Poika viettää paljon laatuaikaa traktorissa isänsä kanssa. Lapsi on sopeutunut yllättävän hyvin. Puhelimet ja videopuhelut on keksitty, Päivi tuumaa.

Hän myöntää, että vapaat ja lomat perhe viettää tiiviisti yhdessä. Korona vaikutti isosti myös toimittajan työhön. Töitä pystyy tekemään myös etäämmältä.

Maanantaisin ja perjantaisin Päivi saattaa työskennellä Hankasalmelta käsin. Iso osa toimittajan työstä on verkostoitumista. Päätoimittajan työssä tulee paljon kutsuja eri tilaisuuksiin, ja Päivistä on tärkeää olla näissä läsnä. Hän nauttii ihmisten kohtaamisesta kasvokkain. Ihmiskeskeinen työ on omalla tavallaan kuluttavaa, ja sille on hyvää vastapainoa Hankasalmella rantasaunassa saunominen tai metsässä kävely.

Monipaikkaisuudessa on myös omat haasteensa.

– Välillä iskee koti-ikävä. Tällöin saatan ajaa Hankasalmelle. Välillä huono sää rasittaa, ja tiet ovat paikoin mitä ovat. Auton on oltava turvallinen – mieluiten neliveto maasturi. Myös toinen asunto aiheuttaa kustannuksia. Ja sitten on vietettävä tätä nyssäkkä ja
matkalaukkuelämää, Päivi toteaa.

Päivi nauttii autoilusta. Ajomatkalla hän saa hyvin käsiteltyä työasiat mielessään ja etäännyttyä niistä. Kirjoitustyössä maaseudun rauha mahdollistaa kirjoitustyön keskeytyksettä.

– Kun työelämä joustaa, ihmiset voivat paremmin, ja ympäristökin kiittää, Päivi kiteyttää.

Teksti ja kuvat: Anu Hytönen
Tarina on osa Monipaikkaisuuden monet kasvot -julkaisua

Jaa sisältö

Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä