Savolaisuus on hyvällä tavalla kantava voima
Savolaisuus on hyvällä tavalla kantava voima
Kuopion Kaupunginteatterin näyttelijä Santeri Niskanen viihtyy Sonkakoskella ja
Vehmasmäessä.
Näyttelijä Santeri Niskanen valmistautuu parhaillaan kahden ensi-illan syksyyn. Aamupäivän harjoitukset ovat menneet laulaen ja iltaharjoitukset tulevat menemään tanssien. Ensi-iltaan on tulossa musikaali ”Homma hoituu”.
Niskanen näkee monipaikkaisuuden nykyajan ilmiönä, jossa elämä ei liiku enää yhden paikan vaikkapa sukutilan ympärillä.
– Tämä on globaali maailma pienessä mittakaavassa. Nykyihmisen identiteetti rakentuu niin, että haikaillaan samalla maailman tuomia mahdollisuuksia, Santeri sanoo.
Niskaselle murre ja kieli ovat tärkeitä asioita. Kielellä ja ruumilla on yhteys ja ikään kuin jonkinmoinen suhde. Hänen äitinsä isä ja isän suku on Sonkakoskelta ja äidinäidin suku Lapualta. Lapsuusvuodet Niskanen vietti Vaasassa Pohjanmaalla. Sonkakoskella vietetyistä kesistä on hänellä hyvät lapsuusmuistot.
Kuva Massahässäkkä ei kiinnosta Santeri Niskasta.
Vanhempiensa avioeron jälkeen Santeri muutti isänsä luokse Sonkajärvelle, missä hän kävi myös yläasteen ja lukion. Siellä syttyi kipinä ja innostus ilmaisutaitoon ja teatteriin niin Paisuan Tuajamateatterin kuin Koljonvirran teatterin myötä.
– Huomasin siellä, että tykkään tästä, mitä teen, Santeri toteaa.
Hän pääsi opiskelemaan näyttelijätyötä Tampereelle NÄTYyn. Korona-aika toi alalle toki omat haasteensa.
Sitten Niskanen sai yhteydenoton Tommi Auviselta Kuopion kaupunginteatterista, joka on nyt Santerin työpaikka. Niskanen koki paluun Kuopioon luontevana jatkumona.
– Olen huomannut, että savolaisuus on läpitunkeva ja minua hyvällä tavalla kantava voima, Santeri myöntää.
Haaveissa olisi pienillä paikkakunnilla kiertäminen ja pistot lähikuntiin.
Toisena tämän syksyn teatterityönä ovat Juho Rissasesta kertovan näytelmän harjoitukset. Santeri myöntää kotiseututietoisuutensa kasvaneen Antti Heikkisen tekstin myötä.
– Savolaisuuden merkitys toki muotoutuu siitä, missä itse kulloinkin on. Savolaisuudesta ei pääse millään eroon, Santeri jatkaa.
Vaikka Kuopio on työpaikkakunta, Santeri myöntää kaipaavansa keskustasta luontoon ja maaseudun rauhaan. Puolisonsa kanssa hän hankki talon Vehmasmäestä. Entiset omistajat luopuivat paikasta asuttuaan siinä 40 vuotta.
– Siellä on rauhaa, ja kanttarellimehtä on lähellä. Nyt on mahdollisuus harrastaa vaikkapa pienviljelystä, Santeri kertoo.
Oma projektinsa on saunarakennustyömaa Sonkajärvellä. Veri vetää kotiseudulle vähintään kerran kuussa.
Työtauolla Mualiman navalla Niskanen filosofoi:
– Täällä voi onnellisesti sulautua joukkoon, ja nii se suap ollakkii.
Lempipaikka: Niitä on paljon Kolomen neliökilometrin kokoinen alue kotikylältä, ja mökki suattaa mahtua siihen.
Mihin viet vieraasi: Sonkajärvelle, jossa on mökki tai Vehmasmäkkee, jossa on koti. Ja sienimehtään ja saunaan.
Lempiherkku: Partasen omenamunkki ja Glenrothes 12-vuotias viski.
Tapahtuma, jota en voi missata: Nautin kotikutoisista tapahtumista kuten Pörsämäen teatteri Sujon esityksistä. Teatteri on siellä rakennettu vanhaan navettaan. Massahässäkkä ei kiinnosta.
Motto: Kannatti käyvä metässä!
Teksti ja kuvat: Anu Hytönen
Tarina on osa Monipaikkaisuuden monet kasvot -julkaisua
